Rengassalama
Tässä päiväkirjan tavoin etenevässä tarinassa käydään läpi kotitekoisen rengassalaman tekemistä vaihe vaiheelta, aloittaen hatarista suunnitelmista, päätyen lopulta toivottavasti valmiiseen tuotteeseen. Rengassalamasta tulee erillinen irroitettava välähdyspää noin vuosi sitten kyhäämälleni edellisen salamaprojektin voimaosalle. Kuten salamaprojekteissakin, taloudelliset säästöt ovat myös tässä kyhäelmässä täysin toisarvoisia seikkoja ja pääsyy rakentamiselle on itse tekemisen ilo.
1.2.2008
Minulla on ollut jo pidemmän aikaa mielessä kehittää jokin helppo ja pätevä ratkaisu mallin valaisuun "varjottomasti" edestä päin, varsinkin käytettäessä voimakasta takavaloa. Perinteinen ratkaisu on käyttää tavallista salamaa myös kameran puolella, mahdollisesti lähellä kameraa, softboxin/varjon kera taikka ilman. Mutta tästä tulee väkisinkin johonkin puolelle kuvattavaa kohdetta epäsymmetrinen varjo, jota en haluaisi sinne tulevan. Ratkaisuna voisi olla kahden salaman tai salaman + heijastimen käyttö kameran kahden puolen, mutta en haluaisi tähänkään ryhtyä. Siispä jostakin pitää saada rengassalama!
Rengassalama on nimensä mukaisesti renkaan mallinen salamalaite, jossa valo heijastetaan ympyrän kehältä kohti kuvattavaa kohdetta. Laitteen pointti (ja merkittävin ero esimerkiksi yhtäläisesti pyöreään beauty dishiin) on se, että kamera voidaan asettaa keskelle kehää ja kuvata ikäänkuin valon "sisältä". Tämä ei käy kovinkaan helposti minkään muun valaisimen kanssa, jollei sitten halua asettaa kameraa vaikkapa jalustalle softboxin eteen ja poistua itse kameran takaa / softboxin edestä valoa varjoastamasta aina kuvan oton ajaksi.
Rengassalama luo niin sanotun varjottoman valon, eli kohteesta ei lankea terävää täysivarjoa käytännössä mihinkään kameran näkemään suuntaan, vaan ainoastaan kohteen taakse, kameralta piiloon. Lisäbonuksena rengassalamasta muodostuu myös vängät rengasmaiset valokehät mallin silmiin ja muihin kiiltäviin pintoihin.
Helpoin tapa rakentaa pieni rengassalama on käyttää tavallista käsisalamaa ja väkertää tälle vaikkapa kahdesta teräskulhosta heijastava "halkileikattu donitsi". Ohjeita tällaisten vermeiden rakentamiseen on netti puolillaan. Minulla olisi kuitenkin tarkoituksena rakentaa aito rengassalama, eli puhtaasti omillaan (ilman irroitettavia välähdyspäitä) toimiva laite, joka tuottaa mahdollisimman tasaisen rengasmaisen valon. Renkaan halkaisijaksi kaavailen näin alkuvaiheessa noin kolmeakymmentä senttimetriä. Saa nähdä, jos mieli muuttuu projektin edetessä. Yleensähän rengassalamat ovat sen kokoisia, että kameran objektiivi juuri ja juuri mahtuu niiden läpi, mutta tällainen ei enää useamman metrin etäisyydeltä lauottuna juurikaan eroa "pistemäisestä" valolähteestä. Niinpä päätin kokeilla suurempaa kehää.
2.2.2008
Kuten edellä mainitsin, laitteen tulisi toimia "omillaan", eli projektin lähtökohtana on uuden välähdyspään rakentaminen. Koska käytän jo olemassa olevaa voimaosaa, tulee uuden välähdyspään tehonkesto sovittaa tähän valmiiseen mokkulaan sopivaksi. Tekemäni voimaosa läväyttää maksimissaan noin 300Ws pulssin välähdyspäälle, eli ainakin tämän verran pään tulisi kestää. Jännite voimaosan navoissa on noin 310 volttia, josta saadaan toinen ja viimeinen sopivien salamaputkien metsästykseen tarvittava rajoite.
Nopean nettihaun perusteella kävi ilmi, ettei ainakaan suoraan sopivaa renkaan mallista salamaa ole saatavilla. AlienBees myy varaosana puolikaaren mallista putkea 40:llä ja 45:llä dollarilla, mutta nämä vaatisivat liian korken käyttöjännitteen. Eikä muodostuvan renkaan kokokaan ole järin suuri, jollei renkaalle sitten rakenna eräänlaisen suppilon mallista heijastinta. Ainoa järkevä tapa on siis käyttää erillisiä pienempiä salamaputkia, aseteltuna tasaisin välein heijastimen kehälle. Optimaalinen putkikonfiguraatio olisi toinen toisissaan kiini olevat suorat putket, mutta näitä tarvittaisiin 30cm halkaisijaltaan olevalle kehälle melko monta. Elektroniikkaliike Conrad myisi 20Ws kestäviä putkia (tuotenumero 580422 - 62), joita siis tarvittaisiin yhteensä noin 16 kappaletta 300Ws kokonaistehonkeston aikaansaamiseksi - melko sopivan kuuloinen määrä koko kehän tasaiseen kattamiseen. Mutta kuudentoista putken askartelu heijastimeen ja niiden johdottaminen ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta ajatukselta. Hommaa mutkistaa vielä sekin, että noin pienillä putkilla voimaosalta tulevan virran pitäisi jakautua todella tasaisesti putkien kesken, jotta yksittäisen putken 20Ws tehonkesto ei ylittyisi pahasti. Tarvitsen siis tehokkaampia putkia!
Kysäisin edellisiin salamaprojekteihini osia toimittaneelta Avner Richardilta putkia, mutta hän ei uskaltanut luvata mitään. Putkia ei hänen kauttaan enää virallesti saa (ainakaan tällä hetkellä), mutta kellarissa kuulemma saattaa olla jotakin vielä jäljellä. Hän lupasi palata asiaan.
Kuumeisen etsinnän jälkeen amerikkalaisen Mouser Electronicsin sivuilta löytyi kuin löytyikin järkevän tehoisia ja hintaisia putkia. Nopea laskelma kertoo, että tarvittavat putket, niiden sytytysmuuntajat ja rahti kustantaa reilut 40 euroa - juuri sopivasti tullausrajan alle siis jäädään. Kyseinen putkimalli on tällä tuotekatalogin sivulla listattu tuote numero 36FT050, eli suora 60Ws putki. Kyseisiä putkia voisi varmuuden välttämiseksi pultata kehälle kuusi, jolloin välähdyspää kestäisi 360Ws pulssin. Tässä vaiheessa suunnitelmaa olisin kytkemässä jokaiselle putkelle omaa sytytysmuuntajaansa; tämä ainoastaan sen takia, että sytytysmuuntajalta putkelle viedään noin neljän kilovoltin pulssi, jota ei mielellään kuljettaisi turhan pitkiä kaapeleita pitkin määränpäähänsä.
6.2.2008
Sain sähköpostin Avnerilta - tältä luotto-putkitoimittajaltani - jossa hän kertoi löytäneensä kellaristaan vielä neljä salamaputkea ja yhden sytytysmuuntajan. Epäilykseni toki heräsi heti, että voiko systeemi toimia vain yhdellä sytytysmuuntajalla, mutta Avnerilla oli näyttää kuvia omasta rengassalamastaa, jossa laukaistaan kuusi putkea yhdellä ainoalla kelalla. Enköhän minä häneen siis luota. Putket ovat 90Ws malleja, eli tarvitsen kaikki neljä salamaani. Teen Avnerin kanssa kaupat, yhteissummaksi postikuluineen saadaan 45 dollaria. Pääsin halvalla!
8.2.2008
Olen yrittänyt pähkäillä renkaan rakennusmateriaalia tai mahdollisia valmiita ratkaisuja, mutta pääni on aivan tyhjä. Äkkiseltään en keksi mitään killerisovellusta tuohon hommaan. Tavallisesti tee-se-itse -rengassalamat kootaan parista sisäkkäisestä teräskulhosta, joiden etu on "sisäänrakennettu" peilipinta ja tukevuus. Toinen vaihtoehto olisi vastaavat muoviset kulhot ja niiden päällystäminen heijastavalla materiaalilla. Kolmas vakavasti harkitsemani vaihtoehto olisi edellisiä vielä hieman enemmän rakenteluhenkinen: lasikuitu. Lasikuiduttamista varten pitäisi renkaalle rakentaa muotti todennäköisesti pahvista tai muovista, mutta laitteesta saisi täsmälleen sopivan ilman ainuttakaan rakennetta heikentävää saumaa taikka liitosta. Jopa putkien kiinnitystelineet voisi muovata rungon kanssa "samasta palasta". Lasikuiturakenteen haittapuolia ovat valmiin pinnan muhkuraisuus ja heijastamattomuus sekä rakentamisen vaiva. Muhkuraisen sisäpinnan jos päällystäisi vaikka hopeapintaisella "kontaktimuovilla", voisi muhkuraisuudesta olla suorastaan etua (valo hajoaa paremmin epätasaisesta pinnasta), mutta muovin taustapuolen liiman pitävyys epätasaisessa pinnassa epäilyttää. Melko pro vaihtoehto voisi olla foliokerroksen valaminen ohuen hartsikerroksen alle, mutta ohutkin hartsi syö osan heijastustehosta. Pitää tutkailla vaihtoehtoja.
19.2.2008
Salamaputket saapuivat! Avner oli pakannut maksamieni neljän putken ja sytytysmuuntajan kaveriksi vielä viidennenkin salamaputken; mukavaa kohteliaisuutta. Nyt pääsen mallaamaan putkia pahvimalliin ja pähkäilemään toden teolla renkaalle sopivaa kokoa. Aion käyttää salamassani alkuperäisen suunnitelman mukaan vain neljää putkea, viides jääkööt varalle. Pitäisi tehdä kierros paikkakunnan kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa, jospa vaikka silmiin sattuisi sopiva aihio renkaan rungolle ja/tai heijastimelle. Jollei mitään löydy kohtuullisella vaivalla, kallistun lasikuidun puoleen. Onhan siitä toki vaivansa, mutta sitähän varten tässä nimenomaan itse rakennetaan, että saisi rakentaa itse. Sopiva muotti renkaan ulkokehälle ja pohjalle voisi olla ison saavin pohja. Tässä olisi sekin näppäryys, että kovamuovisesta saavista lasikuitu irtoaa kovetuttuaan todella helposti. Toisaalta, miksipä en käyttäisi saavia sinällään runkona lisäämällä siihen vain sisimmäisen kehän... noh, pohdintaan.
25.2.2008
Visiteerasin paikallisessa kierrätyskeskuksessa. Nuo paikat ovat varsinaisia aarreaittoja ja etsiminen on aina todella jännittävää puuhaa - varsinkin kun tietää mitä haluaa, mutta ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mihin etsittävän kaltaista esinettä on joskus tarvittu tai minkä koneen osana sellainen voisi olla, eikä siis voi edes kysyä "onko sulla pilssipumpun ylätasovakaimia?" Olin jo luopumassa toivosta sopivan renkaan löytämiseksi, mutta matkalla ulos silmiini takertui metallihäkissä lymyävä kasa muovisia renkaita. Halkaisijaa noilla oli 35-40cm ja malliltaan ne olivat kuin tehtyjä rengassalaman rungoksi! Alkuperäiseltä käytöltään renkaat ovat kuuleman mukaan kurkkutynnyrin kannen kiristimiä... Nappasin moisen kanalooni, kävin kassalla köyhdyttämässä itseäni neljän euron verran ja lampsin kotiin.
Rengas on muuten lähes täydellinen, mutta sen ulkokehän sisäreunassa on krouvi, noin 10mm jaolla oleva ja 5mm korkea kierre. Tuo vie melko paljon tilaa renkaan sisältä, joten ajattelin hioa/jyrsiä sen pois. Materiaalia poistuu paljon, joten hiontaoperaatiokin vienee minun työkaluillani pitkään. Mutta ei auta itku markkinoilla, vaan toimeen on tartuttava!
26.2.2008
Sain kuin sainkin kierteen hiottua melko hyvin pois. Tasainen sisäpinnasta ei missään nimessä tullut, mutta renkaan sisäpuoli avartui huomattavasti. Kuvassa oikealla rengas hiottuna ja muutama reikä porattuna. Suurimmat kolme reikää ovat renkaan jalustakiinnitykselle sekä virtajohdon läpiviennille. Seuraava suuri pohdinnan aihe on sisäpinnan saaminen heijastavaksi. Vaihtoehtoja on useita, osa helppoja osa työläitä, kullakin hyvät ja huonot puolensa. Haasteita renkaan sisäpinnan päällystämiselle tuovat muovin "rasvaisuus" (tuossa ei mikä tahansa liima pidä), pinnan epätasaisuus ja renkaan muoto. Käytettävän pinnoitusmateriaalin pitäisi olla kiiltävyyden lisäksi myös helposti muotoiltavaa, jotta se taipuisi kiltisti renkaan muotoihin. Seuraavassa äkkiseltään mieleeni tullet pinnoitusvaihtoehdot plussine ja miinuksineen.
- Kromimaali/vannehopea
+ Helppo peittää koko pinta tasaisesti
- Mikään maali ei ole täysin kromimaista, vaan lähinnä harmaata
- Kestävän maalipinnan aikaansaaminen hieman taipuisaan ja liukkaaseen muoviin vaatii hyvän ja kalliin pohjustuksen - Alumiinifolio + liima
+ Taatusti kiiltävä ja sopivan rikkonaisesti heijastava pinta
- Työläs asentaa haurautensa ja liimalla leikkimisen vuoksi
- Vaatii kunnon (=kalliin) liiman - Alumiiniteippi
+ Helppo asentaa
+ Noin 50mm leveä teippi taipuu varmasti riittävästi nurkkiin
- Liimapinta ei todennäköisesti pidä pitkässä juoksussa - Ohut pelti
+ Todella kiiltävä pinta, joka on tarvittaessa (jos sopivaa peltiä löytyy) myös mukavan muhkuraisen valoa rikkova
+ Hyvällä tuurilla halpa sekä hankkia että asentaa
- Sopivan mallisen palojen leikkaaminen on hieman työläs prosessi
- Koko pintaa ei saada heijastavaksi, vaan terävimmät nurkat jäävät vaille heijastuspintaa
Lopulta päädyin vaihtoehdoista viimeiseen, joka lienee se kestävin (ja ehkä loppujen lopuksi myös helpoin) pinnoitustapa. Seuraava projekti onkin siis sopivan pellin löytäminen. Kierrätyskeskukseen käypi jälleen tie! Renkaan seinämille tarvitaan tavaraa yhteensä noin 120x30cm, pohjalle 40cm halkaisijaltaan oleva, pari senttiä leveä rengas. Mielellään tuon renkaankin pykäisi yhdestä palasta, mutta saa nähdä löytyykö sopivaa peltiä 40x40cm kappaleena mistään kohtuulliseen hintaan. Paikoilleen pellin ajattelin ankkuroida pop-niiteillä.
29.2.2008
Kiersin pari kierrätyskeskusta ja romupihaa löytämättä kuhmuraista peltiä. Kylmälaitteiden sisäpinnoissa käytettyä alumiinipeltiä olisi muutamassa paikassa ollut saatavilla, mutta kaikissa jo valmiiksi integroituna oveen taikka pakastekaappiin. Ja osat olivat myynnissä tottakai kokonaisina... Jälleen kerran tuli myös todistettua romuttamoiden loistavaa asiakaspalveluhenkisyyttä, kun Nakolinnan Raudan kaveri vastasi kyselyihini sopivasta pellistä hymyillen: "Emmätiiä, kato tuolta jostain!" Kiitos tästä. Löysin kuin löysinkin kuitenkin melko ohutta sopivan epätasaista ja heijastavaa tavaraa - rullassa. Rullassa oli tätä noin 50cm leveää peltiä arviolta kymmeniä metrejä; en jaksanut edes nostaa sitä. Lähdin lainaamaan peltisaksia leikatakseni rullasta parin metrin pätkän itselleni, mutta sain kuulla vain pelkäämäni tokaisun: "Voi kuule, toi me myydään vaan kokonaisena! 3 euroa kilo, kiitos." Jep, kiitosta vain, taas. Pitkän kiertelyn jälkeen löysin erään kasan päältä pari loisteputkivalaisimen heijastinta ja tein niistä kaupat. Kolme euroa kilo, eli yhteensä 3e.
Koska pelti on sen verran kapeaa tavaraa, jouduin tekemään rungon pohjan renkaan mallisen heijastimen kolmesta palasta. Kiinnitin ne muoviin pop-niiteillä, kuten myös laitojen heijastimet. Testasin äkkiseltään myös salamaputkia (etten tee turhaa työtä, jos ne eivät toimikaan suunnittelemallani tavalla). Ensimmäinen yritys meni mönkään ja putket pysyttelivät pimeinä. Lähdin debugaamaan viritelmää putki kerrallaan. Kun voimaosassa oli vain yksi putki kiinni, se toimi ongelmitta. Samaten kaksi putkea. Lopulta rykäisin kaikki neljä putkea piuhojen päähän ja kas, nehän heräsivät jokainen eloon! Misä lie ollut klappia ensimmäisellä kerralla kun kytkentää kokeilin... Samalla varmistui sekin, että neljä putkea todellakin jaksaa välähtää yhden ainoan sytytysmuuntajan ajamana ja virtaska jakautuu putkien välille silmämääräisesti tasan: kaikki putket välähtivät suunnilleen samalla voimalla.
Tässä vielä kuva renkaan takapuolesta. Kaikki kiiltävät kannat ajattelin maalata mustaksi ennen käyttöä, varmuuden välttämiseksi. Kuvassa näkyvä suuri kanta on renkaan jalustakiinnityksen pultti.
1.3.2008
Pähkäilin pitkään, miten toteuttaisin putkien kiinnityksen näppärästi ja päädyin lopulta idioottimaisen yksinkertaiseen ratkaisuun: sokeripaloihin. Sokeripalassa on keskellä reikä ruuville ja kiva tukeva ruuvikiristys johtimille. Oikealla kuva sokeripaloihin kiinnitetystä salamaputkesta. Toisessa sokeripalassa molemmat kytkennät ovat käytössä (positiivinen käyttöjännite putken päästä, laukaisupulssi ohuesta karvasta), toisessa vain toinen (maa).
Kaikki kaapelit vedettyäni on kyllä pakko todeta, että melko paljon tuota piuhaa renkaan sisälle tulee. Kolme 1,5mm² kaapelia kiertää koko kehän, putkelta toiselle, kytkien putket toisiinsa rinnan. Kuvassa vasemmalla putket ovat asennettuna rungon sisään, heijastinpelleillä peitettyinä, vielä ilman minkäänlaista kaapelointia. Pellit putkien edessä estävät niiden paistamisen suoraan renkaan eteen asetettavaan pleksiin. Tämä toivottavasti tasaa valon mahdollisimman tasaisesti koko kehälle ja eliminoi neljän kirkkaan läikän muodostumisen renkaan pinnalle. Muhkuraiset pellinkappalat leikkelin parin vanhan pöytälampun heijastimista.
Kuvassa näkyy myös kiinnitys jalustaan ja virtakaapelin läpivienti. Tuo harmaa läpivientipala on kyllä mainio keksintö! Kun kärjen nurkista pyöristetyn renkaan kiristää, painuu sen sisällä kuminen kaulus vasten kaapelia lukiten sen turvallisesti paikalleen. Jalustakiinnitys on yksinkertaisesti pultin päähän ruuvattu betoniankkuri, joka on ulkohalkaisijaltaan täsmälleen sopiva aikaisemmin hankkimaani jalustaniveleen. Nivelessä on ruuvikiristys, jolla tappi lukitaan tukevasti reikäänsä. Nivelen ja vapaasti kääneltävien kiinnitystappien ansiosta rengas on käännettävissä mihin tahansa suuntaan.
3.3.2008
Sain renkaan eteen asennettavan valoa tasaavan pleksin sahattua ja sovitettua. Kyseessä on Teollisuus Etolasta (eli nyttemmin Etrasta) ostamani 3mm paksu 30% opaque -pleksi, jolle tuli hintaa yhteensä 12 euroa; 6 euroa itse muovinpalasta, saman verran sahauksesta. On siinä sirkkelöinnillä tuntitaksaa kerrakseen! Nyt jäljellä on enää johtojen kiinnittäminen lopullisesti paikalleen. Juotan johtojen päät toisiinsa liitosten kestävyyden varmistamiseksi.
4.3.2008
Pientä takapakkia. Sain johdotukset valmiiksi ja laitteen kasaan, mutta heti ensimmäisellä testilaakilla ilmeni ongelmia. Välähdyksen kanssa ilmoille kantautui sähköinen *naks* tai *poks* -ääni, aivan kuin kipinä olisi lyönyt. Kokeilin kuitenkin vielä pari laakia lisää ja tapoin renkaan siihen paikkaan. Enää ei välähtänyt, eikä poksunut. Mittasin ja tutkin silmämääräisesti sähkökytkennät läpi löytämättä minkäänlaista ongelmaa. Purin renkaasta ensimmäisen salamaputken ja sytytysmuuntajan sisältävän sokeripalaviritelmän irti ja kokeilin näitä pöydällä irrallaan. Hienosti toimi. Kytkin seuraavaksi kolme renkaassa kiinni olevaa putkea sytytysmuuntajan perään ja testasin: taas toimi hyvin. Lopulta ruuvasin neljännenkin putken takaisin paikoilleen ja varmistin systeemin yhtä toimivan. Lisäsin sytytysmuuntajan alle pienen korokepalan, joka nostaa sähkökontaktit noin 10mm päähän lähimmästä metallipinnasta ja heitin vehkeen takaisin kasaan. Kaikki toimi odotetulla tavalla, joten syynä lieni sittenkin vain pelkkä huono kontakti sytytysmuuntajan ja siitä lähtevän kaapeloinnin välillä.
Seuraavaksi voinkin heittää etuosan pleksin paikoilleen ja siirtyä voimaosan parantelemisen pariin. Kuten salamaprojektisivullani ohimennen kerroin, voi tämän nyt käytössä olevan voimaosan laukaista vain nappia painamalla tai erillisellä radio-orjalla. Haluaisin systeemistä kuitenkin hieman yhtenäisemmän ja toimivamman paketin, joten siirrän aikasemmin hajonneesta salamaprojekti 2:sta verkkovirralla toimivan radio-orjan tähän voimaosaan. Homma ei liene turhan monimutkainen, joskaan voimaosan kotelossa ei ole yhtään liikaa tilaa näpertää ja kolvailla.
Kun olen saanut voimaosasta radiotoimisen, on jäljellä "enää" sopivan kameran kiinnityksen askartelu. On tottakai toivottavaa, että kameran saa samaan jalustaan kiinni, jossa rengassalamakin on, tai vaihtoehtoisesti renkaan sekä kameran yhdeksi kädessä kanniskeltavaksi paketiksi. Jonkinlaisia ajatuksia minulla jo onkin kiinnityksen toteutuksesta, mutta mikään niistä ei ole niin yksinkertainen kuin toivoisin ja vaatisi hieman hitsaamista (joka ei minulta siis kotioloissa onnistu).
5.3.2008
Kokosin rengaan etupleksiä myöden, vaihdoin radio-orjan teho-osasta toiseen ja ammuin pari testilaukausta. Laite toimi moitteettomasti ja odotetulla tavalla.
Suoraan salamaan kuvaamalla ei voi päätellä, onko salaman tuottama valorengas tasainen, eli heijastuuko valo suht' tasaisesti renkaan sisällä ennen osumistaan etureunan pleksirenkaaseen. Vasta todellinen kuvaustilanne ja siinä silmien heijastukset paljastivat renkaan valon olevan jokseenkin epätasaista: putkien kohdalla rengas hohkaa koko leveydeltään, putkien välillä hieman kapeammin. Vasemmalla näkyvässä testikuvassa ja etenkin oikealla olevassa osasuurennoksessa renkaan epätasaisuus erottuu hyvin. Renkaan keskelle muodostuu ikäänkuin pyöreäkulmainen ja pulleasivuinen neliö täydellisen pyöreän kiekon sijaan.
Valon tasaamiseksi ajattelin ensin kokeilla kaksinkertaista pleksiä putkien kohdalla. Laitan putkien päälle hieman päälimmäisiä heijastimia suuremmat pätkät pleksiä ja jätän ne selvästi irti etupleksistä. Tämä toivottavasti tasaa valoa entisestään ja ikäänkuin himmentää putkien kohdalta valon intensiteetin samalle tasolle putkien välien kanssa.
Testikuvia ottaessa huomasin nopeasti, että eniten käyttämilläni muotokuvauspolttoväleillä - 50mm ja 100mm - renkaan kiinnittäminen kameraan on jokseenkin turhaa. Kameran kanssa tulee pakittaa sen verran kauas, että vastaavalta etäisyydeltä ammutun rengassalaman "efekti" vaimenee huomattavasti. Parempaan lopputulokseen päästään asettamalla rengas omalle telineelleen mallin eteen ja pakittamalla kameran kanssa hieman pidemmälle. Mitään kokovartalo-otoksia tämä ei tietenkään mahdollista, koska renkaan laidat tulevat melko nopeasti kuvaan, mutta kasvokuvissa menetelmä toimii mallikkaasti. Rakennan kaikesta huolimatta todennäköisesti jonkinlaisen kiinnityksen, jolla renkaan ja kameran saa yhteen, helposti kädessä pidettävään läjään.
Oheisessa testikuvassa salama on laukaistu neljännesteholla kameran asetusten ollessa: ISO100, 1/125, aukko 10. Polttoväli 100mm, etäisyys renkaasta malliin vajaa puoli metriä, mallista kameraan reilu metri.
9.3.2008
Valon tasaaminen koko renkaan matkalta oli loppujen lopuksi naurettavan hellpo urakka. Kokeilin läpi kaiken maailman tuplapleksit ja suuremmat heijastimet, kunnes äkkäsin kokeilla sitä kaikkein yksinkertaisinta ratkaisua: mustaa sähkömiehenteippiä! Leikkasin teipistä putkien kohdalle aivan heijastimen yläreunaan suurin piirtein putkien päällä olevien heijastimien pituiset pätkät, sekä ulko- että sisäseinämään. Tämä tasoitti valoa niin paljon, ettei epätasaisuuksia erota enää käytännössä katsoen ollenkaan.
Kävin ostamassa Prafitista pätkä alumiinista 100x50mm L-profiilia kameratelinettä varten. Palvelu firmassa oli kerrassaan loistavaa (up yours, romulafkat) ja hintaa palikalle tuli 6 euroa. Ainevahvuus on melkoisen yläkanttiin (5mm), mutta onpahan sitten ainakin tukeva. Sahasin profiilista turhat pois, tein kiinnityksen kameralle sekä reijät renkaaseen asennetuille pulteille. Teline tulee kiinni siipimuttereilla, joten se on tarvittaessa helppo irroittaa. Levyn pohjassa näkyvä muovinen kiekko on kameran pohjaan tulevan ruuvin kanta. Lisäsin levyn ja kameran väliin ohuet kumisuikaleet lisäämään pitoa muuten hieman liukkaaseen alumiinin ja muovin rajapintaan.
Kameratelinettä sahatessa etukäteissunnittelun tärkeys alleviivautui jälleen kerran. Mittasin kyllä hyvinkin tarkkaan telineen oikean paikan huomioiden kameran akkukahvan, obiskojen pituudet ja niin edelleen. Mutta sitä en tullut ottaneeksi huomioon, että pystykuvissa kameraa pitäisi voida pitää kiinni akkukahvasta... nyt keskeltä kahvan sivua lähtee sivuttaistuki, joten kättä on mahdotonta saada kädensijalle. Noh, ehkä sitten seuraavalle kameralle teen oikeasti loppuun asti mietityn tuen. Asiansa ajaa toki tämäkin versio.
18.3.2008
Laite on valmis ja on aika summata kuluja. Loppujen lopuksi vehkeeseen kului rahaa hieman enemmän, kuin alunperin ajattelin, mutta väliäkö hällä. Valuuttaa paloi seuraavasti:
Yhdessä voimaosan (~70e) kanssa systeemin kokonaishinnaksi tuli siis noin 150 euroa. Vielä ollaan kaukana esimerkiksi AlienBees Ringflashin $400:n hinnasta - eivätkä laitteet tosin paini ominaisuuksiltaankaan muutenkaan aivan samassa sarjassa.
Kuvassa (huonosti) näkyvä paksua kaapelia kiertävä punamusta johto on maadoituskaapeli, joka on kiinnitetty voimaosan runkoon ja tätä kautta pistorasian maadoituskieliin. Tämä parantaa omalta osaltaan laitteen turvallisuutta - kannatellaanhan sitä kuitenkin kuvaustilanteessa mahdollisesti kädessä! Pohdinnan alle jää vielä pleksin parempi kiinnitys; ulkoreunalta neljästä kohdasta kiinnitettynä pleksi jää hieman sisäreunasta koholle, eikä ole muutenkaan järin tasaisesti paikallaan. Paras kiinnitys saataisiin sisäreunasta jonkinlaisella rengas-U-profiililla, joka puristaisi pleksin vasten rungon reunaa ja lukittuisi rungon huulloksen alle. Sopivaa ratkaisua odotellessa tyydyin teippaamaan raon peittoon mustalla teipillä. Melko ammattimaista. :)
